Kesän paras viikonloppu Pori Jazzeilla

Pori Jazz on Porissa ehdottomasti kesän odotetuin festivaali, joka tavoittaa kävijänsä sekä kotikaupungistaan että ulkopaikkakunnilta. Yli 50-vuotias tapahtuma on muuttunut ja kasvanut laajasti vuosien varrella, mutta kuulemani mukaan on edelleen olemassa henkilöitä, joilla on käsitys Pori Jazzista “vanhojen ihmisten festivaalina”, jonka ainoat instrumentit ovat piano ja puhallinsoittimet.

En ehkä yhdistäisi noin radikaalia kuvausta ensikäsitykseeni festivaalista, mutta myönnettäköön, että ajatukseni ovat muuttuneet kuultuani kokemuksia tapahtumasta sekä eri ikäisiltä että eri musiikkigenrejä kuluttavilta. Joka tapauksessa erilaiset käsitykset tapahtumasta saavat minut vielä bussimatkalla pohtimaan, millaiselle festarille olen oikeastaan matkalla. Varmaa on se, että Porissa kesän kohokohdan aseman saavuttanut tapahtuma on tärkeä kaupunkilaisilleen, ja nykyään tapahtumaa odottavat monen ikäiset kävijät eri paikkakunnilta. 

Olen matkalla ensimmäistä kertaa Pori Jazzeille. Huippua olisi ollut päästä kokemaan tapahtuma Porissa asuessani, mutta koska viime vuodet estivät tapahtuma-alan toiminnan, en ehtinyt kokea kuuluisaa festivaalia kaupunkilaisen näkökulmasta. Ilokseni nyt, vuonna 2022, pääsin kuitenkin korjaamaan tämän vääryyden ja näkemään omin silmin, millainen tapahtuma on oikeasti kyseessä. 

Onneksi ulkopaikkakuntalaisenkin on helppo majoittua Jazz-viikonloppuna. Suosittelen kuitenkin olemaan ajoissa liikenteessä majapaikan varmistamiseksi, sillä etenkin tapahtuman lähestyessä hotellit ja Airbnb-majoitusratkaisut ovat kovaa valuuttaa. Itse majoituin festariseurani kanssa teltassa Kirjurinluodon leirintäalueella, mikä teki majoituksestakin erityisen – vietin nimittäin festariviikonlopun leirintämajoituksessa ensimmäistä kertaa. 

Retkivarusteisiin pakkasin tällä kertaa myös sadevaatteet, sillä sääennusteet näyttivät uhkaavasti vesisadetta koko viikonlopulle. Samalla kun vietin ensimmäistä kertaani Jazzeilla, sain tietää kyseessä olevan ensimmäinen kerta vuosiin, kun tapahtuma vietettiin erittäin kosteissa tunnelmissa. Vettä nimittäin satoi tasaiseen tahtiin jokaisena päivänä. Vaikka saattaa kuulostaa kurjalta tallata vesisateessa ja mudassa kolme päivää, eivät sääolot todellisuudessa vaikuttaneet festivaalista nauttimiseen. Vain asenne ja säänmukainen varustus ratkaisevat! 

Helppokulkuisella alueella musiikista pystyi nauttimaan kauempaakin

Saavuimme torstaina 14.7. Kirjurinluodon leirintäalueelle, jota pilotoitiin majoituskohteena festivaalin yhteydessä ensimmäistä kertaa. Sijainti oli täydellinen, sillä alue sijaitsi aivan festivaalialueen tuntumassa, josta oli helppo kulkea teltalta festarialueelle. Leirintäalue oli kokonaisuudessaan toimiva: siellä oli runsaasti tilaa, johon oli helppo asettua viikonlopuksi teltan kanssa. 

Asetuttuamme leirintäalueelle lähdimme kohti tapahtumaa, jota odotin innokkaasti. Saavuimme juuri sopivasti ennen yhdysvaltalaisen R&B:tä ja poppia yhdistelevän Tinashen esitystä OP-lavalla. Esitys oli upea ja vakuutti sekä minut että seuralaiseni. Huomion kiinnittivät erityisesti taitava tanssiryhmä, jotka olivat keskeinen osa esitystä. En tiedä kumpaan keskityin enemmän, itse artistiin vai mielettömään tanssiryhmään. Kenties molempiin yhtä paljon, mutta joka tapauksessa yhtälön summa oli täydellinen.

Ensimmäisenä päivänä kuljeskeltuani ja tunnusteltuani aluetta kiinnitin huomiota sen helppokulkuisuuteen. Alue oli laaja, mutta siellä liikkuminen oli helppoa. Sekä OP-lavan että päälavan lähellä oleva anniskelualue oli rajattu täydellisesti siten, että keikkoja pystyi seuraamaan sopivan etäisyyden päästä. Molempien lavojen ohjelmaa pystyi katselemaan kauempaa ilman, että näkyvyys lavalle ja screeneille kärsi. Erityisesti päälavan eteen rajatulle anniskelualueelle oli ihanaa levittää viltti nurmelle, istahtaa alas sekä nauttia musiikista ja seurasta. 

Muista tyypillisistä musiikkifestivaaleista poiketen yleinen tunnelma festivaaleilla oli mielestäni rauhallinen ja levollinen. Tuntui siltä, ettei festareilla tärkeintä ollut biletys, vaan musiikki ja siitä nauttiminen. Koin, ettei ole pakko rynnätä väkijoukon keskelle tanssimaan ja laulamaan – se onnistui erinomaisesti myös oman porukan kanssa nurmikolla viltin päällä herkkuja napostellen ja viiniä siemaillen. Tästä esimerkkinä toimii torstaina päivän päättävän John Legendin keikka. 

Kesäilta, viini ja John Legend. Jos Tinashen keikalla kylmiä väreitä aiheuttivat mielettömät tanssitaidot, hurmaa John Legend äänellään mahtipontisen orkesterin kera. Se ei tuntunut niinkään isolta ohjelmanumerolta, vaan konsertilta, joka sai hetkeksi unohtamaan kaiken muun. Sadepilvet olivat tässä kohtaa siirtyneet pois Kirjurinluodon yltä ja John Legendin pehmeä ääni sekä tarinoivat välipuheet lämmittivät tunnelmaa kolean festaripäivän jälkeen. Oli ihanaa istua mäen päällä nurmella ja nauttia konsertista kaikilla aisteilla. Artistin pehmeä ääni tuuditti kuulijoita mukaansa ja lopetti täydellisesti ensimmäisen jazzviikonlopun ensimmäisen päivän. Kellään ei varmasti olisi mitään sitä vastaan, että John Legend rantautuisi useamminkin Kirjurinluotoon vetämään puistokonsertin kesäiltaisin. 

Kävijät nauttivat ohjelmasta Kirjurinluodon nurmella. Kuva: Aapo Nissi

Musiikki ja ruokakojujen tarjonta kuvasi festivaalin monipuolisuutta

Festivaalin toinen päivä alkoi virkeästi, kun leirintäalueen suihkusta oli loppunut lämmin vesi. Klassinen ensikertalaisen virhe. Leirintäalueen lakikirjan kohta “ensimmäiset suihkujonossa saavat lämmintä vettä” kannattaakin pitää mielessä, jos haluaa aamulla lämpimään suihkuun. Tästä sain kuitenkin virkeän aloituksen festivaalin toiselle päivälle. 

Tasainen ihmisvirta kulti alueelle myös Jazz-viikonlopun toisena päivänä, jolloin Kirjurinluodon lavoilla nähtiin muun muassa kotimainen Maustetytöt-duo, brittiläinen soul-tähti Emeli Sandé ja viime vuosien pop-menestyjä Lewis Capaldi, joka oli myös päivän viimeinen esiintyjä. Perjantai-iltana saimme seurata myös funkia ja jazzia yhdistelevän Thundercatin keikkaa. Yhdysvaltalainen monilahjakkuus veti keskellä Kirjurinluotoa upean shown, jossa pehmeä basso tahditti svengaavaa musiikkia. Yleisö nautti silminnähden joka sekunnista. 

Thundercat kokosi festiaalikansan OP-lavan eteen. Kuva: Aapo Nissi

Musiikista nauttimisen lisäksi ei tule unohtaa aterioida festariohjelman välissä. Eikä ruokailua aina tarvitse edes suorittaa keikkojen väliin, ainakaan Pori Jazzeilla. Alueen järkevästä ja miellyttävästä suunnittelusta kertoi ruokailualue, joka oli sijoitettu kätevästi lähelle OP-lavaa. Ohjelmasta pystyi siis nauttimaan herkutellen lyhyen etäisyyden päästä, eikä ruokailualueelta ollut pitkä matka päälavallekaan. 

Keikkojen lomassa ravitsemuksesta huolehtivat toinen toistaan herkullisemmat ruokakojut, joissa oli laajasti vaihtoehtoja erikoisruokavaliot huomioiden. Ruokakojut näyttivät tarjonnallaan, ettei festariruoka nykypäivänä ole todellakaan yksipuolista. Alueella sai nauttia toinen toistaan herkullisemmalta kuulostavista ja näyttävistä aterioista aina granaattiomena-halloumburgerista makuhermoja siveleviin sushiannoksiin. Miltä kuulostaisi herkullisten täytettyjen crepejen nautiskelu L’Impératricen eleganttisten discosointujen leikkiessä taustalla? Kyseinen combo on koettavissa Pori Jazzeilla. 

Sade jatkui enemmän ja vähemmän kuuroillen läpi viikonlopun, mutta se ei menoa haitannut. Toimittajan festarihuomioksi totean vain, ettei kannata pakata sadetakkia laukkuun auringonpaisteen toivossa jokaisen sadekuuron loppuessa – kastut todennäköisesti pian. Älä myöskään laita päällesi keltaista sadetakkia, mikäli haluat löytää kaverisi ihmismerestä. 

Sateinen viikonloppu ei pilannut festaritunnelmaa

Lauantai oli tapahtuman päätöspäivä, joka tarjosi edelleen runsaasti huippuesityksiä ja mielenkiintoista uutta kuunneltavaa. Oma päiväni alkoi pitkään odottamallani Chisun konsertilla, joka oli uransa lopettamispäätöksen tehneen artistin ensimmäinen ja samalla viimeinen keikka Pori Jazzeilla. Chisun show esitteli kattavasti artistin tuotantoa, josta niin kuuntelijat kuin artisti itsekin iloitsivat näyttävästi. Oli hienoa seurata konserttia, jossa huomasi artistin olevan aidosti innoissaan päästessään esiintymään Jazz-lavalla. 

Lauantaina päälavalla nähtiin Chisun Pori Jazz-debyyttiesitys, josta sekä yleisö että artisti riemuitsivat. Kuva: Aapo Nissi

Lauantain itselleni uusi tuttavuus oli OP-lavalla esiintyvä Kokoroko. Lontoolainen kahdeksan hengen yhtye viihdytti festarikansaa jazzia ja afrobeatia yhdistelemällä ja ansaitsi ehdottomasti paikkansa allekirjoittaneen soittolistalle. Päälavalla nautimme puolestaan laatufunkista, kun lavalle nousi äärettömän lahjakas Cory Wong yhtyeineen mukanaan myös Dave Koz vierailevana tähtenä. Cory Wongin jälkeen päälavalla nähtiin myös mielenkiintoa ja hämmennystäkin herättäneen Hector Reimagined -kokoonpanon show. Illan ja samalla viikonlopun viimeiset hitaat tanssitti Simply Red. 

Poistuin festivaalilta haikein, mutta onnellisin fiiliksin. Haikeana siksi, koska en olisi toivonut viikonlopun vielä päättyvän. Olin kuitenkin onnellinen festariviikonlopusta, joka oli sujunut paremmin kuin odotin. Viikonloppu oli täynnä uusia kokemuksia: ensimmäinen Pori Jazz, ensimmäinen leirintämajoitus ja paljon huippuartisteja, jotka pääsin näkemään ensimmäistä kertaa. Näin ympärilläni paljon erilaisia ihmisiä erilaisista ikähaarukoista ja se oli minusta hienoa. Festivaalikansan koostuminen ensikertalaisista Jazz-konkareihin kertoo siitä, että tapahtuma viihdyttää monenlaisia kävijöitä, iästä riippumatta. 

Sää oli yhtä kuin suomen kesä: kylmä ja kolea. Se ei kuitenkaan missään nimessä haitannut kohdallani tapahtumasta nauttimista! Sain kuitenkin festivaalin aikana korvanappiini tiedon Pori Jazz -konkarilta, joka kertoi tämän olleen ensimmäinen sateinen Jazz-viikonloppu moneen vuoteen. Voimme siis olettaa tämän toistuvan vain harvoin ja valmistautua ensi vuoteen lämpimin mielin. Ja mikäli vaihtelevat lämpötilat edelleen yllättävät Suomen suvessa, saa puuttuvat sadevarusteet hommattua mukavasti vaikka kirpparilta Porin torin kupeesta, josta allekirjoittaneenkin festariporukka löysi kurahousut jokaiselle. 

Viikonlopun jälkeen takana oli ensimmäinen Pori Jazzini. En löydä pahaa sanottavaa viikonlopusta, päivät olivat pelkkää iloa, hauskanpitoa ja ennen kaikkea miellyttävää, mieleenpainuvaa ja uutta musiikkia. Ensimmäisen Pori Jazzini jälkeen on helppo ymmärtää, miksi festivaali kantaa Porin odotetuimman tapahtuman titteliä. Tunnelma festivaaleilla oli kokonaisuudessaan rento ja hyväntuulinen. Ymmärrän, miksi ihmiset palaavat tapahtumaan vuosi toisensa jälkeen. Ensi vuonna palaan itsekin.

Teksti: Amina Bechqito
Kuvat: Aapo Nissi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: