Yhdeksi viikonlopuksi suomalaisen indien kerman Tampereelle kerännyt Festivaali on uusi tulokas kesän festarien joukossa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Tampereen Pyynikillä järjestetty tapahtuma myytiin loppuun noin kuukausi ennen tapahtuma-ajankohtaa, minkä voi nähdä kaipuuna indie- ja pop-musiikkiin erikoistuvia festareita kohtaan. Päiväkohtainen kävijämäärä, noin neljätuhatta henkilöä, jakautui alueen kolmelle lavalle näppärästi, eikä suurempia festareita tänä kesänä vaivannutta tungosta ja jonotusta juurikaan havainnut. Jotkut kävijöistä olivat saaneet odottaa festareille pääsyä yli koronaperuutusten, mutta tyytyväisestä festarikansasta päätellen odotus oli todellakin palkittu.
Suuntasin kaksipäiväisille festareille perjantaiaamuna kahden opiskelijatoverini kanssa, ja voisi sanoa, etteivät energiatasomme olleet korkeimmillaan orientaatioviikkoa seuranneen festivaalin aloitukseen. Emme olisi kuitenkaan missään nimessä jättäneet ensimmäistä kertaa järjestettäviä festareita näkemättä, vaan suuntasimme Hämeenkadun McDonaldsiin keräämään voimia tulevaan koitokseen. Jokainen meistä odotti suosikkiensa lisäksi festarien monipuolista artistikattausta, ja opiskelijajuhlien humussa ostetut liput olivatkin poltelleet kukkarossa jo yli kesän.
Majoituimme mukavassa airbnb:ssa Tampereen keskustassa vain kilometrin päässä festarialueelta ja matkamme alueelle taittui suurimmaksi osaksi kauniilla Pyynikin ulkoilualueella päivän ensimmäisen artistin säestäessä kulkua. Ensimmäinen tapahtumapäivä alkoi helteisenä, mutta varauduimme onneksi myös reippaasti iltaa kohti viilenevään ilmaan. Tyyli ja pukeutuminen olikin yksi festivaalin ympärillä pyörivistä aiheista. Kävijöistä huomasi, miten festarit inspiroivat panostamaan pukeutumiseen ja tietyntyyppinen musiikki keräsi paljon samanhenkisiä ihmisiä alueelle. Tapahtumassa meidät yllätti muun muassa retroviiksien ja -mullettien määrä – näitä toivomme näkevämme myös jatkossa!
Rannekkeenvaihto tapahtuman porteilla sujui sutjakkaasti, ja aloitimme päivän tutkimalla kaunista festarialuetta. Loppukesäinen Pyynikki oli fantastinen ja uniikki miljöö Festivaalin tapahtumapaikaksi. Festarit sulautuivat hyvin yhteen Pyynikin kesäteatterin alueeseen ja palveluihin. Luonnonomainen festarialue oli valaistu hämärän tullen erilaisin valoin ja erityisen tunnelmallinen oli mielestäni Amphiteatterilta johtava ”valokatu” takaisin muiden lavojen ääreen. Pienin lava, Amphiteatteri, toimii kesäisin kesäteatterin lavana ja festareilla lavan käytössä olivat myös katettu ravintola Muusan ruokailualue ja sisävessat.
Tapahtuman ruokapuoli koostui monista tamperelaisista ravintoloista festarimenuineen sekä pienpanimoiden tuotteista, jotka nekin olivat suorastaan elämys! Muusan tiloissa toiminut Hoax keräsi festareiden pisimmät jonot, ja ymmärtäähän sen – itsekin päädyin molempina festaripäivinä herkullisille Bang Bang-kukkakaaleille.
Yleisö pääsi lepuuttamaan jalkojaan istumakatsomoon Amphiteatteriin, joka oli varmasti kaunein näkemäni keikkalava. Vehreät lehdet kehystivät lavan takaa paljastuvaa järvimaisemaa, ja korotetusta yleisöstä käsin pystyi nauttimaan illan mittaan laskevasta auringosta. Amphiteatterin esiintyjiksi oli valikoitunut artisteja, joiden konserttien tunnelmallisuus täydensi lavan muutenkin eteeristä tunnelmaa. Monet lavan esiintyjistä olivat uusia uransa alussa olevia artisteja, kuten Lyyti, Rosa Coste ja Pehmoaino, mutta vetivät silti katsomon täyteen. Iltaa kohti kaikki halukkaat eivät enää mahtuneet keikoilla katsomoon, vaan joutuivat jäämään sen reunoille kuuntelemaan esiintymisiä. Lauantaina kymmeneltä esiintynyt Malla veti runsaiten yleisöä, joka ei enää malttanut istua Amphiteatterin penkeillä, vaan nousi ”permantolaisten” kanssa tanssimaan pimeässä elokuisessa illassa.
Pispala-lavalla tuntuivat esiintyvän kaikki tämän hetken mielenkiintoisimmat tulokkaat ja paikkansa indie-listojen kärjessä vakiinnuttaneet artistit. Lavan korkannut KISSA asetti meiningillään riman korkeaksi. Vauhdikas rock ja kuumana porottava aurinko saivat yleisölle hien pintaan jo alkuillasta. Erityisesti mieleeni jäi myös bändin upea ulkoinen olemus, he olivat somistautuneet yhtenäisesti metallinhohtoisiin pinkkeihin liehuviin lahkeisiin. Taattua laatua tarjoilivat myös muun muassa Arppa, Jesse Markin, Litku Klemetti ja Maustetytöt. Ensi vuonna koitan muistaa ottaa Pispala-lavalle mukaan viltin, sillä moni nautiskeli lavan tarjonnasta maan tasalta alueen laajalla nurmikentällä.
Alueen kolme lavaa tarjosivat hyvin erilaiset ympäristöt musiikin fiilistelyyn ja niiden upeus teki festivaalikokemuksesta uniikin. Päälavan, Pyynikin, kattaus koostui useasta keikkalavojen suosikista, kuten Olavi Uusivirrasta, Ursus Factorysta, Ruusuista ja festarit päättävästä Chisusta. Kerta toisensa jälkeen artistit vetivät väen sumppuun päälavan aidoille, joskin perjantain päättäneen Olavi Uusivirran keikalla tunnelma yleisössä oli varmasti kuumimmillaan! Festarien varmimmat itkut tulivat lauantaina soolouransa viimeisen festarikeikan vetävän Chisun keikalta. Keikka sisälsi kattavan läpileikkauksen artistin uraan aina vanhoista hiteistä uusimpiin singleihin saakka, ja yleisöhän lauloi ja juhli mukana, kun liikuttunut Chisu antoi kaikkensa lavalla.
Kokonaisuudessaan Festivaali-festivaali oli tervetullut tulokas suomalaisten festarien joukkoon. Ensimmäisen vuoden tuore artistikattaus vakuutti suomalaisesta indiestä kiinnostuneen festarikävijän ja odotukset ensi vuodelle ovat korkealla. Tänä vuonna olin vaikuttunein artisteista, joiden keikoilla en ollut vielä käynyt, joten toivottavasti Festivaali pitää kiinni uusista lupaavista artisteina osana kattaustaan. Hyvä ravintolavalikoima, tunnelmallinen ja vehreä miljöö sekä auringonpaiste varmistivat sen, että Festivaali oli täydellinen tapa päättää tämä festarikesä.
Teksti ja kuvat: Anna Rantanen
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa