Jos joku minua viime kesänä ärsytti, niin se oli kaikki Kirjurinluodon kissanristiäiset. Minkä ihmeen takia kaikki Porin festarit on pitänyt lyödä ihan keskustan viereen? Joudun muutenkin kuuntelemaan huonoa musiikkia vähän väliä naapurieni megajumputuskaiuttimista. Miksi kaupungin täytyy yhtyä tähän kidutukseen? Olisi mukavaa koittaa nauttia kaikkien hehkuttamista kesäilloista, mutta täällä joudun valitsemaan, haluanko mieluummin aivojeni vai koko... Continue Reading →

Surullisen kuuluisa totuus on, että Pori ja Satakunta ovat liikenneyhteyksien pussinperiä. Alueille tärkeiden valtateiden kunnostus on verkkaista – kehittämisestä puhumattakaan. Julkisen liikenteen vuorot ovat hitaita, kohtuullisen hintavia ja harvenemaan päin. Olosuhteita kuvaa hyvin se, että esimerkiksi pääkaupunkiin kulkiessa matka-ajalla ei juuri ole eroa, valitsitpa sitten bussin tai junan. Selvennyksenä mainittakoon, ettei tämä viittaa bussien nopeuteen,... Continue Reading →

Kesätyöntekijöiden saapuminen on monessa yrityksessä varma kesän merkki. OP Länsi-Suomi tarjoaa tänäkin vuonna useammalle opiskelijalle mahdollisuuden päästä kesän ajaksi työskentelemään finanssialan aitiopaikalle. Kesätyön mahdollistaminen opiskelijoille ei ole mahdollista jokaiselle yritykselle, mutta meillä on siihen vakavaraisena toimijana mahdollisuus. Kesätyöt tarjoavat monelle opiskelijalle ensimmäisiä kosketuksia työelämään. Ne ovat tilaisuuksia päästä näkemään ja kokemaan. Ne ovat tilaisuuksia, joita... Continue Reading →

Tammikuussa 2024 oli uusien DMKT-fuksien orientaatiopäivä. Uusia opiskelijoita oli ruokailuun mennessä vain yksi. Ruokailuun oli tarkoitus saapua myös toinen fuksi, joka liittyi yhden uuden fuksin ja kahden tutorin seuraan syömään. Ruokailun lomassa keskusteltiin siitä, minkä ikäinen kukin oli. Toinen fuksi, Ella, kertoi olevansa kaksikymmentäkahdeksanvuotias. Tähän toinen fuksi, Emilia, huudahti ”Ai oletko sä jo kolmekymmentä?!” Tästä... Continue Reading →

Kulttuuri on turhaa. Se on ajan ja rahan hukkaa. Kulttuurituottajat ja taiteilijat ovat höpöhöpöammatteja, eivätkä kultturialan toimijat saa mitään yhteiskunnallista hyvää tai tärkeää aikaiseksi. Kulttuurialan koulutus on vähäpätöistä, kuka tahansa osaisi tehdä heidän työnsä ilman koulutustakin. Kulttuurituottajaa ei kannata palkata. He eivät ymmärrä liiketoiminnasta tai työelämän realiteeteista mitään, vaan ovat taivaanrannan maalareita. Kulttuurialan palkkataso on... Continue Reading →

“Arkkitehtuurin suurimmat tuotokset eivät niinkään ole yksilöiden vaan yhteiskuntien tuotteita; ei niinkään valtioiden pyrkimysten tuotoksia vaan nerojen inspiraation välähdyksiä...” Näin kirjoitti Victor Hugo vuonna 1831 teoksessaan Notre Damen Kellonsoittaja. Tämä goottinen tarina kertoo monille tutun tarinan Quasimodosta, Frollosta ja Esmeraldasta, mutta on myös paljon enemmän. Se on kertomus siitä, mitä historialliset arkkitehtuurin tuotokset ovat nähneet,... Continue Reading →

          Jukka Jokiranta Kirjoittaja on Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry:n puheenjohtaja.     Muutoksen pysyvyys ja toimintaympäristön jatkuva myllerrys ovat jälleen todistaneet olevansa todellisuutta tänäkin vuonna. Pinnalla ovat olleet esimerkiksi niin tutkimus- ja innovaationeuvoston raportti johtopäätöksineen kuin monen kansanedustajaehdokkaan innokkaasti allekirjoittama, mutta myös nopeasti unohtama koulutuslupaus. Lisäksi keskustelu lukukausimaksuista on avattu. Resurssien... Continue Reading →

Tervetuloa. Tulevaisuutenne tulee määrittymään yliopiston mukaan, halusitte sitä tai ette. Osa teistä jättää yliopiston kesken, osa valmistuu kanditaateiksi, maistereiksi, jotkut tohtoreiksi. Jotkut lähtevät työelämään, osa jää yliopistolle.Yhdentekevää. Te olette nyt yliopistossa. Yliopisto ei ole leikki, se on ikunen side. Yritän pienillä irrallisilla ajatuksilla kuvata kaikkea sitä, mitä tarkoittaa yliopisto. Yliopisto on kauneutta. Yliopisto on rumuutta.... Continue Reading →

”Eräänä päivänä Juxaa (jonka voi kirjoittaa myös Jeha tai Djuha), narri, kutsui ystäviään syömään, mutta huomasi ettei hänellä ollut tarpeeksi isoa kattilaa ruuan valmistamiseen. Hän lainasi naapurilta ja lupasi palauttaa sen. Seuraavana iltapäivänä Juxaa palautti valtavan padan, joka hänelle oli lainattu, mutta pani pienemmän kattilan sen sisään. Naapuri muistutti hänelle lainanneensa vain isomman. Pieni pata... Continue Reading →

Kevät toi muurarin, kevät toi maalarin, kevät toi Wappua viettämään opiskelijankin. Jälleen on se aika vuodesta, kun aurinko alkaa lämmittää niin, että luonnon lisäksi myös ihmiset kunnolla heräävät talvihorroksestaan. Ilmiö on nähtävillä erityisesti vappuna, kun tuhannet opiskelijanuoret ympäri Suomen säntäävät juhlimaan kauniiseen kevätsäähän. Ilmiö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään opiskelijoihin, sillä saahan toukokuinen aurinko sydämen sykkimään... Continue Reading →

Puhdasverinen porilainen vittuilee rakkaudella ja heiluttaa patalippua ilman ironian pilkettäkään. Täysturkulainen ei ymmärrä, miten hullukaan voisi nauttia järvessä uimisesta. Tamperelaisille klassismia edustaa punatiili, ja kunnon stadilaisille ulkohuussien ja hirvieläinten valtakunta alkaa heti Pohjois-Haagan jälkeen. Olen aina kadehtinut ihmisiä, joilla on selkeä kotipaikka ja sen tuoma betoninluja identiteetti. Yhden kaupungin ihmiset eivät joudu haahuilemaan pitkin maailman... Continue Reading →