Tappioita ja voitonhurmaa

_DSC4362-2p

Raviurheilu on näkymätön jättiläinen yhteiskunnassamme. Suomessa raveja käy katsomassa vuosittain 800 000 ihmistä. Se on hiukan alle 15 prosenttia maamme väestöstä.

En kuitenkaan tunne raveista kiinnostuneita henkilökohtaisesti kuin muutaman. Tuossa 800000 ihmisessä varmastikin on suuri osa sellaisia, jotka eivät raveissa säännöllisesti käy. Siitä huolimatta luku on huima.

Ei raviurheilu näkymätöntäkään ole, ehkä paremmin voisi sanoa, että ilmiön laajuutta on hankala hahmottaa. Raveja järjestetään kaikkina muina vuoden päivinä paitsi joulupäivänä. Toto-pelejä voi pelata R-Kioskilla tai netissä. Totoraveja järjestetään 43 eri raviradalla.

Siltikin, ravit tuntuvat ilmiönä etäiseltä. On vaikea hahmottaa, ketkä ovat tyypillistä ravikansaa. Ehkä sellaista ryhmittymää ei ole laisinkaan. Mikä on se kokemus, joka saa ihmiset lähtemään raveihin?

Uhkapelin hurma? Suuren urheilujuhlan tuntu? Joku muu, mikä?

Selvitin asiaa. Koin Porin raviradalla järjestyksessään 83. Kuninkuusravit.

_DSC4668-2p

Tiedotustilaisuus

Heinäkuisena tiistaina olen täysin oudossa paikassa. Olen saapunut tiedotustilaisuuteen, jossa julkistetaan Porissa alle kahden viikon päästä järjestettävien vuoden 2014 Kuninkuusravien kuningatar- ja kuningaskilpailujen hevoset. Tilaisuus on koruton.

Betonilattiaisen ravintolatilan keskelle on aseteltu pöytiä yhteen pidemmäksi pöydäksi. Pöydälle on aseteltu kivennäisvesi- ja limonadipulloja. Sivummalla on pöytä, jossa on tarjolla kahvia kakunpaloja, joiden päällä lukee “Kuninkuusravit 2014”. Tilassa parveilee keski-ikäisiä miehiä, joilla on päällään kuninkuusraveja mainostavia pikeepaitoja. Toimittajia on paikalla vähänlaisesti.

Tilaisuudessa edetään asiaan melko äkkiä. Takahuoneesta kannetaan paikalle suuri plakaatti, josta näkyy vain valkoinen selkämys. Ei kulu kauaakaan, kun tuo plakaatti käännetään. Taulun toiselle puolelle on kirjattu Kuninkuusraveissa kisaavat hevoset.

Ravihevosten nimet ovat huvittavia. Mitään muuta järkevää ajatusta en pysty muodostamaan nähdessäni hevosten nimet. Hullumies, Sekottaja ja Vaiva, ne ovat minulle outoja nimiä.

Isäni ja veljeni ovat intohimoisia hevosurheilun seuraajia. Minuun tuo innostus ei ole koskaan tarttunut. Nähdessäni heitä, ravit saattavat tuon tuosta nousta puheenaiheeksi. Heidän puheestaan ei ole nyt ollenkaan apua.

Tiedotustilaisuuden päätyttyä Porin raviradan voimakaksikosta, Porin Ravit Oy:n toimitusjohtajasta Hannu Myöhäsestä ja hallituksen puheenjohtajasta Janne Ojasesta otetaan plakaatin kanssa kuvia. Itse keskustelen Kuninkuusravien tiedottajan, Miika Lähdeniemen kanssa ja päästän ilmoille lauseen, jonka tulen sanomaan Kuninkuusravien aikana tuiki tuntemattomille vielä moneen kertaan.

– Mä en ymmärrä raveista mitään.

_DSC4345-2p

Spekulaatio-ilta

Kuninkuusravien aatonaattona, torstai-iltana, olen saapunut Hevosurheilu-lehden järjestämään spekulaatio-iltaan porilaisessa Ravintola Kirjakaupassa. Tilaisuudessa Hevosurheilun päätoimittaja Jussi Lähde johti keskustelua, jossa jo aiemmin mainittu Porin raviradan toimitusjohtaja Hannu Myöhänen ja kaksi meritoitunutta raviohjastajaa, saarijärveläinen Jouko Tarvainen ja porilaissyntyinen Harri Koivunen puhuivat kuninkuusravien hevosista ja lajin luonteesta.

Minulla on vaikeuksia käsitellä kaikkea uutta tietoa.Ummikkona hämmennyin, kun kuuntelin perinpohjaista Kuninkuusraveihin osallistuvien hevosten syynäämistä ja pyrin samalla tulkitsemaan lähtölistaa minulle annetusta alan julkaisusta. Toto-lehdestä löytyi kyllä opastus lähtölistan lukemiseen, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä tarkoitus tällä kaikella pieneen tilaan mahdutetulla tilastotiedolla on.

Tilastoista ravimiehet tuntuvatkin pitävän. Puheen seassa mainitaan usein rataennätykset, eniten kuninkuuksia voittaneet hevoset ja muut pienet yksityiskohdat. Kun panelistit puhuvat ensimmäisistä kuninkuusraveistaan, vanhempi mies korjaa salamannopeasti keskustelijoiden virheen.

“Tella voitti vuonna 1972!”

En lopulta pääse selville siitä, että keitä ovat ne hevoset, jotka tänä vuonna kuninkuuden kotiin vievät. Ilmeisesti kisat ovat tänä vuonna todella tasaväkiset. Vastapäätä minua istuva noin 50-vuotias nainen kysyy minulta, että sainko keskustelusta hyviä vinkkejä.

– Mä en ymmärrä tästä mitään, vastaan.

_DSC4397-2p

Lounasravit

Seuraavana päivänä lähden hämmentymään lounasraveihin. Raviradan alue oli kovin tyhjän oloinen silloin, kun vierailin siellä ensimmäistä kertaa. Nyt alue on täynnänsä teltoista ja kojuista. Ahdas alue aiheuttaa aluksi eksymisen tunteita. On vaikea saada selvää siitä, mistä saa kulkea ja mistä ei.

Tulin paikalle oikeastaan siksi, ettei minun tarvitsisi seuraavana päivänä eksyä päivän alkajaisiksi hevosurheilutarvikkeita myyvien telttojen keskellä. Paikalle saavuttuani päätän kokeilla ensimmäisen kerran jonkun totopelin pelaamista. Se on vaikeaa.

Jos lähtölistat ovat vaikeaa luettavaa, ovat Toto-kupongit yhtä vaikeaselkoisia vasta-alkajalle. Vasta myöhemmin ymmärsin, että erilaisten pelimuotojen pelaamiseen löytyi ohjeet Toto-kupongin kääntöpuolelta. Siispä soittelen kiireessä veljelleni, ja kysyn miten pelataan Troikkaa? Haluan pelata Troikkaa, koska uskon osaavani täyttää kupongin oikein.

“No se on kyllä aika vaikea peli kokeneellekin harrastajalle…”, veljeni vastaa.

Troikassa täytyy arvata lähdön kolme ensimmäistä hevosta oikein. Onhan se vaikeaa. Näen televisioruudulla infoa seuraavasta lähdöstä. Ruudulla lukee joidenkin hevosten numerot ylimpänä. Tällä yhdistelmällä on korkein kerroin. Aloitan varmalla vedolla.

Veto ei mennyt kohdalleen. Lähdön seuraaminen oli minulle hankalaa. En ymmärtänyt ollenkaan, mitä radalla tapahtuu. Lähden kotiin, ehkä huomenna on onni on myötä.
Kuninkuusravilauantai

Tänään on suuri päivä. Kuninkuusravit alkavat. Eilen Porin raviradalla oli väljää. Tänään raviradan ympäristö on aivan tukossa.

Käyn keskipäivän aikaan katsomassa Rikelme-nimistä oria tallialueella. Rikelme on mielenkiintoinen hevonen. Kahdeksanvuotias ori on ensimmäisissä kuninkuusraveissaan.

Rikelmestä ei tiedetä, mitä odottaa. Ravimiehet tietävät hevosen olevan hyvä, mutta täysi kysymysmerkki sen menestyminen on. Hevosen hoitaja, Sandra Kortekallio kertoo, että Rikelme on voittanut päämatkan, 3100 metriä, ylivoimaisesti. Hevosella ei kuitenkaan ole 3100 metrin ja mailin matkoilta paljoa kokemusta, vaan se on pääsiassa juossut tyypillistä ravimatkaa eli 2100 metriä.

Tilanne on kuitenkin jännittävä Kuninkuusraveissa. Hevosen ohjastajana on aiemmin mainittu Harri Koivunen, jonka suitsisemana Rikelme on päätynyt laukkkaamaan. Varmaa menestystä ei voida taata, mutta hevonen on voittamiseen kykenevä.

Torstaina spekulaatio-illassa kerrottiin, että Rikelmen omistaja, Juha Kortekallio, jonka omistama hevonen Patrik voitti 1990-luvulla ravikuninkuuden neljästi peräkkäin, on vaatimaton mies. Kortekallio oli sanonut Rikelmestä, että kyseessä ei ole erityisen hyvä hevonen, mutta sen voittamiseen vaaditaan todella hyvä hevonen.

Keskustellessani Sandra Kortekallion kanssa siitä, millainen hevonen on kyseessä, Rikelme on varsin rauhallisena pilttuussaan. Iloisen oloinen hevonen pureskelee tyytyväisenä pilttuun nurkassa olevaa kakkosnelosen pätkää, johon pilttuunovi on kiinnitetty. Jatkuvaa kuljettamista, siis 5 tunnin ajomatkaa Hevosen kotipitäjästä Juvalta ja vielä koko raviviikonlopun jatkunutta kuljettamista Porin ulkopuolella sijaitsevalta hevostallilta raviradalle ja takaisin, ei juuri huomaa. Asiat vaikuttavat olevan kunnossa.

_DSC4503-2p

Lyhyt kertomus ravivoitosta

Porin ylioppilaslehden delegaatti kuninkuusraveissa oli kolmimiehinen. Paikalla oli vastaava päätoimittaja Esa Keskinen, päätoimittaja Aleksi Malinen ja allekirjoittanut. Keskinen oli saanut vinkin.

Keskisen kotikunnassa, Orivedellä sijaitsevalla huoltoasemalla oli annettu keskisen ymmärtää, että viisi euroa hevoselle viisi lähdössä viisi on hyvä vihje. Lähtö viisi oli suomenhevoslähtö, ja hevonen numero viisi oli nimeltään Pikkukahveli.

Emme laittaneet hevosen voittoon kiinni viittä euroa. Laitoimme kukin euron. Olisi pitänyt laittaa viisi. Pikkukahvelin kerroin nimittäin oli 14 ja vähän päälle. Olo oli euforinen, kun epämääräinen ravivihje osoittautui voitokkaaksi.

Tämä tapahtui lauantaina. Katsoimme, toteutuisiko huoltoaseman vihjeen taika sunnuntainakin. Ei tapahtunut.

_DSC4420-2p

Sunnuntai

– Rikelme joutui sumppuun muiden hevosten keskelle, ja sieltä oli hankala päästä pois, kertoo Sandra Kortekallio seuraavana aamuna Rikelmen 2100 metrin lähdöstä, jossa ori sijoittui yhdeksänneksi.

Rikelme ei ollut raveissa aivan normaalilla tasollaan. Mailin matkalla ori sijoittui yhdenneksitoista ja 3100 metrin matkalla osaksi koitui hylkäys pitkän laukan vuoksi. Toisaalta, kuulemani mukaan hevonen ei juuri koskaan menesty ensimmäisellä kerrallaan kuninkuusraveissa.

Minulle ei oikeastaan muodostunut tähän hevoseen minkäänlaista fanisuhdetta. Oli kuitenkin jännittävää laittaa rahaa likoon hevosen puolesta, seurata lähtöä ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Ymmärrän hevosurheilun hurmaa nyt paremmin.

Ravilähdön seuraaminen ei oikeastaan eroa muista urheilulajeista, joissa päätavoite on saapua maaliin ensimmäisenä. Lienee kuitenkin niin, että hevosurheilun jännitys on nimenomaan perinteisen kilvoittelun ja rahapanoksen yhdistelmän tulosta.

Kuninkuusraveissa Toto-lapun sai laittaa vetämään melkein missä tahansa. Pelipiste löytyi jopa lehdistöteltasta. Kun veikkauskupongin oppii täyttämään, on veikkaaminen siitä lähtien todella helppoa.

Lapulle voi laittaa numeroita samassa hengessä kuin lottolapulle. Onnennumeroita, läheisten syntymäpäiviä ja muita numeroyhdistelmiä, jotka tuntuvat selkäpiissä siltä, että ne ovat voittavia lukuja.

Itsekin sijoitin rahaa vetoihin noin 25-30 euron edestä. Taisin lopulta jäädä noin 7 euroa tappiolle. Se oli kuitenkin hauskaa.

Saavutin jonkinlaisen ravivireen, kun asetuin radan vierelle istumaan totolappu kädessäni ja jännäämään tuloksia. Tunnelman tihentyminen katsomossa hevosten saapuessa loppusuoralle oli hienoa kokea.

Ihmiset nousivat seisomaan. Kurottivat päitään niin, että näkisivät maaliviivalle mahdollisimman hyvin. Ihmiset huutavat. Tuloksen ratketessa huudetaan lisää, jos voitto on omalle lapulle kirjattuna. Häviäjät ovat hiljaa.

Ravit ovat viihdettä. Oikein mukavaa viihdettä. Koin itse, että ravit ovat oikeastaan ihan mukava tapa viettää aikaa. Hevosurheilu ei ole mikään poikkeustapaus tai mörkö vaan urheilua siinä missä pikajuoksu tai jääkiekko.

_DSC4692-2p

Teksti: Vilho Pirttijärvi

Kuvat: Aleksi Malinen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s