Samaa heimoo

Gasellit on lauma nuoria räppärinketaleita. Heillä on nouseva yhtye, jonka tuotannossa suora asenne, vilpittömyys ja 2010-luvun populaari rap-ilmaisu kohtaavat.

Huolettomasti pukeutuneet nuorukaiset istuskelevat illan keikkapaikan, porilaisbaari Montun mustilla nahkasohvilla. Räppärit ovat julkaisseet samana päivänä uuden Aina-albuminsa. Keikan alkuun on vielä muutama tunti, eikä yleisö ole vielä valunut sisälle.

Paikalla on kokoonpanon ydin, jonka muodostavat Thube Hefner, Hätä-Miikka, Päkä ja tuottaja-dj-räppäri Musa-Jusa. Videoilla, radiossa ja festareilla mukana pyörii klassiseen possetyyliin myös paljon ei-musiikillisia jäseniä ja puolituttuja. Tuo vaihteleva ryhmä on Gasellien heimo – yhteisö, jonka kautta elämä tapahtuu.

Yhtye on keikkaillut tasaisesti debyyttialbuminsa Kiittämättömän julkaisun jälkeen. Kesän aikana festarikiertueita sai seurata Youtubessa Gasellien Kesätelevision muodossa. Videoilta välittyy rehti rellestämisen meininki.

– Viinaa ainakin tuli vedettyä. Jos ei juomia ollut hoidettu festarien puolesta, niin hoidettiin ne itse. Ja siitä hollantilaisesta dub step -artistista ja Belvedere-episodista: jos meiltä loppu juomat, niin loppu muiltakin, pojat sanovat.

– Yllättävän sekava kesä oli. Luulisi, että olisimme viisastuneet edellisestä, mutta edelleen sekoilu vaan tihenee. Nyt on ollut käynnissä sellainen lumipalloefekti jo vuodesta 2004 lähtien, jokainen kesä on ollut edellistä sekavampi, Hätä-Miikka tarkentaa.

Sukupolvikokemusta ilman apatiaa

Artistit siirtyvät hilpeistä känniseikkailuista saumattomasti  keskustelemaan nuorten aikuisten elämänkoukeroista. Uudella levyllään Gasellit pohtivatkin yhä voimakkaammin nykyhetken ja oman ikäluokkansa suhdetta. Kappaleet kuten Jäniksen vuosi, Teinijäte ja Millenium ammentavat käyntivoimansa reilujen parikymppisten nuorten maailmankuvista.

– Uuden levyn kappaleista ainakin Millenium ja 2006 sisältävät paljon meidän muistijälkiämme. Vaikka se, kun istui takapenkillä porukoiden autossa mökkitiellä ja B-Boys & Fly Girls soi Radio Mafialla. Kyllähän me tietyllä tavalla halusimme koota tälle levylle juuri niitä omia kokemuksiamme, Päkä sanoo.

Arvosteluissa Gaselleja onkin jo ehditty kuvailemaan yhtyeenä, jolla on sormi sukupolvensa pulssilla. Toisaalta koltiaisia on toruttu liiallisesta keskenkasvuisuudesta.

– Ei kukaan voi suoraan sanoa olevansa sukupolvensa ääni, paitsi tietysti Kanye West, Hätä-Miikka virnuilee.

– Teinijäte-biisiä tehdessä mietimme ikäluokka-asioita, joten sen voi ehkä sanoa olevan sukupolvibiisi. Siinä on sellaista kansankokemusta hieman kevyemmin käsiteltynä. Emme halunneet tehdä sitä synkistelyn kautta, Päkä pohtii.

Gasellien koulut ovat vielä kesken, mutta aika riittää myös bänditouhuille ja töissä käymiseen.

– Biiseissä ei ole silti kovin paljoa opiskeluläppää, eikä muutenkaan profiloiduta opiskelijoina, Thube sanoo.

– On meillä kuitenkin sellainen opintotuki mahdollistaa bändin -tilanne. Sivussa kaikki joutuvat tekemään myös oikeita töitä, Päkä kuvailee.

Anteeksipyytelemätöntä asennetta ja itseironiaa

Gasellien sanoitukset ovat suorapuheisia tuokiokuvauksia 2000-luvulla teini-ikänsä eläneiden toilailuista. Kappaleiden aihepiirit eivät olekaan samalla tavalla todellisuudesta etääntyneitä kuin monen bileräppärin kattohuoneistojuhlista, malliheiloista ja vip-tiloista kertovat jenkkikopiot.

Riimeissä omia sekoiluja käsitellään usein ironian kautta — vanhempien viinoista koottu booli kumotaan Mariskoolista, sivuhistoria on salaiseksi luokiteltavaa, ja silmäpussien koosta kisaillaan Vesa Keskisen kanssa.

Ideoita sanoituksiin kumpuaa paitsi ikätovereiden myös muiden ihmisten asennoitumisesta.

– Teinijätteeseen tuli itse asiassa lyriikkaa suoraan yhden vanhemman humalaisen herrasmiehen heitosta. Se sanoi, että neuvostoliittolainen olisi jo ampunut minut, ja sekin voisi tappaa meikäläisen vaikka heti. Hilpeää, Päkä kertoo.

– Myös niistä tilanteista on totta kai heitetty biiseihin läppää, kun joku täysin tuntematon tyyppi on heti keikan jälkeen takahuoneessa kaveeraamassa ja juomassa meidän bissejä, Thube sanoo.

Yhtye on kehittynyt tyylillisesti ja musiikillisesti uudella levyllä. Materiaalia työstetään teemat edellä kotistudiossa.

– Ensin mietitään aiheita, jonka jälkeen Jusa vääntää biitin ja me teemme lyriikat sen päälle, Thube kertoo.

– Jim Morrisonilta otettiin studiossa suihin, mutta me teemme asioita vähän suuremmalla pieteetillä ja oikeesti keskitytään juttuihin. Levottomat 3:ssa eroottinen jännitys säilyy läpi leffan ja siihen samaan me pyrittiin levyllä, Hätä-Miikka sanailee.

Zen-Miikka x Jasper Pääkkönen

Tulevaisuudessa Gasellit jatkavat keikkailua ja musiikin tekemistä. Uusista meiningeistä jätkät eivät kuitenkaan sen tarkemmin kerro.

– Ehkä koko bändi pamahtaa uskoon vuoteen 2015 mennessä. Sitten tehdään Gospel-biittejä, Thube Hefner ja Musa-Jusa vuoropuhelevat.

– West-Coast linjoja yhdistettynä isoihin gospel-kuoroihin. Gospel-autoilulevy, Hätä-Miikka ennättää sanomaan.

– Yhdellä meksikolaistaustaisella suomiräppärillä niitä saattaisi olla jo kokoelmallisen verran, Musa-Jusa vastaa viitaten kansansuosikki Ruudolfiin.

Hätä-Miikka kuullaan vierailemassa ainakin Sini Sabotagen debyytillä, mutta mies kertoo, että hänen alter egonsa Zen-Miikka on jäänyt taka-alalle.

– Mennään hetki Gasellien ehdoilla ennen kuin laitetaan Bon Jovi -vaihde kunnolla silmään. Soolomateriaali tulee jatkossa varmaankin Hätä-Miikan nimellä. Niillä levyillä sushi-läppää lentää sitten aika paljon.

– Ota Jasper Pääkkönen videolle sitten. Se on sellainen lohensuojelija, Thube muistuttaa.

Vaikka nelikon, erityisesti Hätä-Miikan, keskustelu painottuu härskiin huumoriin, voi taustalta huomata todellisen halun tavoittaa kuulijoita musiikin välityksellä. Kun edelliset lärvit on puitu läpi, musiikissa ja puheissa osansa saavat ihmisten lisääntynyt masentuneisuus ja ahdistus.

Illan keikalla ei Hätä-Miikan Lukko-huudatuksista huolimatta ole aavistustakaan ahdistuksesta. Turha huoli huomisesta ei mahdu yhtyeen repertuaariin, ja juuri siksi Gaselleiden parhaat hetket ovat todennäköisesti vielä edessäpäin.

Teksti: Esa Keskinen