Pallo nilkassa

Kun Sade Kondelin vuonna 2013 sai miehen henkilötunnuksen, hänestä tuli samalla asevelvollinen. Kutsuntakirjeen saadessaan Kondelin kuitenkin tiesi, ettei tule astumaan palvelukseen. Ajatus totaalikieltäytymisestä oli käynyt Sateen mielessä jo ennen sukupuolenkorjausta. Nyt, kolme vuotta kutsuntojen jälkeen, Sade kärsii valvontarangaistusta. Suomen asevelvollisuuslain epäkohtia vastaan taistellessa arki ja sosiaalinen elämä ovat joutuneet koetukselle, mutta Sade seisoo päätöksensä takana.

_DSC0186

Sateen tilanteesta erityisen tekee se, että hän on korjannut sukupuolensa. Asevelvollisuuteen ja siitä kieltäytymiseen liittyy Suomessa muutenkin paljon ennakkoluuloja. Siviilipalvelukseen hakeutuvat ovat jotenkin heikompia miehiä ja armeijan käyneiden odotetaan kasvavan pojista miehiksi muutamassa kuukaudessa. Vapautuksen voi saada esimerkiksi pitkäaikaissairauteen vedoten, mutta jotkut pitävät sitäkin nössöjen pakokeinona armeijan riveistä. Koko asevelvollisuusjärjestelmä on kuitenkin melko epäreilu. Suomessa on kaksi kansanryhmää, jotka välttyvät asevelvollisuudelta kokonaan: Jehovan todistajat saavat vapautuksen vakaumukseensa vedoten eikä Ahvenanmaalla pysyvästi asuvilta vaadita armeijan suorittamista. Muut eivät voi kieltäytyä palveluksesta uskontoon tai aatteeseen vedoten, eikä asuinpaikalla ole merkitystä, jos asuu Manner-Suomessa.

Näitä, ja monia muita Suomen lakiin kirjattuja asevelvollisuuden epäkohtia vastaan Sade Kondelin taistelee kieltäytymällä palveluksesta kokonaan. Suomessa mies, joka ei halua suorittaa asevelvollisuuttaan missään muodossa, on rikollinen. Totaalikieltäytyminen johtaa rangaistukseen, kuten mikä tahansa muukin rikos. Siitä ei kuitenkaan jää rikosrekisteriin merkintää, eikä se vaikuta mahdollisten myöhempien rikosten käsittelyyn. Totaalikieltäytyminen siis on siis hyvin poikkeuksellinen rikos.

Epätasa-arvoa vastaan

Sade Kondelin oli 27-vuotias, kun hän sai miehen henkilötunnuksen pitkän sukupuolenkorjausprosessin jälkeen. Pian sen jälkeen hän sai myös kutsuntakirjeen: hänestä oli tullut asevelvollinen. Sade oli miettinyt jo ennen sukupuolen korjaamista menevänsä armeijaan, vain jotta voisi asevelvolliseksi muututtuaan ryhtyä totaalikieltäytyjäksi. Naisista tulee asevelvollisia 45 palveluspäivän jälkeen.

Sen lisäksi, että miehet joutuvat suorittamaan varusmies- tai siviilipalveluksen, asevelvollisuus koskee myös melko marginaalista naisryhmää. Sukupuolensa miehestä naiseksi korjaavat ovat edelleen naisina asevelvollisia. Tämä johtuu siitä, että miehet listataan asevelvollisiksi 17-vuotiaina, mutta sukupuolen korjaaminen onnistuu vasta täysi-ikäisenä. Näin ollen naisen henkilötunnuksen saavat transihmiset ovat eriarvoisessa asemassa muiden naisten kanssa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka kankeasta järjestelmästä on kyse.

Asevelvollisuusjärjestelmän epätasa-arvoisia piirteitä on kritisoitu YK:n ihmisoikeuskomiteaa myöten. Eniten Suomea on ehkä kritisoitu siitä, että vaikka Jehovan todistajat saavat vakaumukseensa vedoten jättää asevelvollisuuden suorittamatta, niin esimerkiksi pasifisteille tai muille aate tai ideologia ei ole peruste jättää asevelvollisuutta suorittamatta. He joutuvat valitsemaan siviilipalveluksen, elleivät halua päätyä mielipidevangiksi. Maamme nimi Amnesty Internationaalin mielipidevankeja pitävien maiden listalla on melko surullinen näky.

Kun Sade syksyllä 2013 osallistui kutsuntoihin, hän ilmoittautui siviilipalvelukseen. Myös tuolloin Sade tiesi, että tulisi kieltäytymään siviilipalveluksesta, mutta siviilipalvelushenkilöksi ilmoittautumisella oli syynsä: kriisin aikana varusmiespalveluksesta kieltäytyneet ovat edelleen asevelvollisia, siviilipalveluksesta kieltäytyneet eivät.

”Olisin voinut saada myös vapautuksen psykiatrisiin diagnooseihin vedoten. En kuitenkaan halua, että transsukupuoli nähdään sairautena, joka oikeuttaa vapautukseen ja vahvistaa näin meihin liittyvää syrjintää ja epäilyksiä”, Sade summaa.

Lopulta Sateen päätös ryhtyä totaalikieltäytyjäksi liittyy lähinnä arvoihin. Jo ennen puoluetoiminnassa aktivoitumista Sade koki asevelvollisuuden epätasa-arvoiseksi järjestelmäksi, jota pitäisi kehittää. Vasemmistolaisten keskuudessa totaalikieltäytyminen ei ole harvinaista ja tiettyjä ryhmiä syrjivää järjestelmää haluttaisiin kehittää. Sade on itse vasemmistolainen ja aktiivisesti mukana puolueen toiminnassa.

Henkilökohtaisten syiden lisäksi Sade on huolissaan niistä vahingollisista maskuliinisuuden kuvista, joita armeijassa luodaan. Miehen tulee olla aina valmiina puolustamaan maataan, miehet eivät itke, miehillä ei ole tunteita, mies ei saa olla heikko. Se on erityisen hankalaa yksilöille, jotka eivät mahdu tuohon machomuottiin.

”Miehet joutuvat leikkaamaan pitkät hiuksensa pois palveluksen aikana. Naisilta samaa ei vaadita, vaan hiusten tulee ainoastaan olla tiukalle sidotut. Miksi nainen saa pitää osan feminiinisyydestään, mutta miehiltä kielletään asia, joka ei edes kerro henkilön maskuliinisuudesta tai feminiinisyydestä mitään?” Sade pohtii.

_DSC0270

Odottelua ja onnenpotkuja

Sade Kondelin seisoo kotitalonsa edessä ja polttaa tupakkaa. Matka töistä kotiin on kestänyt odotettua lyhyemmän ajan. Sade joutuu odottamaan sisälle pääsyä, sillä kello ei ole vielä tarpeeksi. Samana päivänä Sade on saattanut lähteä töihin tuskan hiki otsalla, jos aamutoimet ovat venähtäneet. Tätä ihmisen elämä valvontarangaistuksessa on: odottelun ja kiiruhtamisen vuorottelua. Sateella on rangaistuksen valvojan kanssa laadittu toimintasuunnitelma, johon on merkitty pakolliset menot, kuten työ, sekä vapaaehtoiset menot, kuten jo ennen rangaistusta alkaneet harrastukset. Toimintasuunnitelmaan kuuluu myös tiukka aikataulu, jota tulee noudattaa.

Valvontarangaistukseen ei pääse automaattisesti, vaan siihen tulee hakea. Kuka tahansa alle 180 vuorokauden ehdottoman vankeusrangaistuksen saanut henkilö voi suorittaa tuomionsa valvontarangaistuksena, mikäli sitä haluaa ja on siihen soveltuva. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat este valvontarangaistukselle. Rangaistavan on osoitettava kykenevänsä valvomaan itse itseään. Jos kontrolli omasta elämästä puuttuu, valvontarangaistus ei onnistu.

”Kun miettii asioita pikkurikollisen näkökulmasta, monet valvontarangaistukseen liittyvät säännöt tuntuvat järkeviltä. Totaalikieltäytyjien kohdalla säännöt eivät kuitenkaan aina ole kovin mielekkäitä. Minulla esimerkiksi ystäväpiiri ei vaikuta siihen, pääseekö vanhoista pahoista tavoista eroon, sillä tämä on rikos jota ei voi uusia”, Sade naurahtaa.

Toisin on murtovarkaan kohdalla.

Työpäivä on Sateelle melko vapaan liikkumisen aikaa. Sade on tohtorikoulutettavana Turun yliopiston Sukupuolentutkimuksen oppiaineessa, joten työalueena on koko kampus. Näin Sade pääsee käymään esimerkiksi kirjastossa ja muissa työlle välttämättömissä paikoissa. Sukupuolentutkimuksen oppiaine tarjosi Sateelle myös siviilipalveluspaikan viiden kuukauden ajaksi.

Vaikka totaalikieltäytyminen oli alusta asti Sateen suunnitelmissa, hän päätti suorittaa asevelvollisuutensa osittain siviilipalveluksen muodossa.

”Kaverini kehotti minua menemään Lapinjärven siviilipalveluskoulutukseen. Minulle tarjoutui myös puolivahingossa mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus ikään kuin harjoittelijana omassa oppiaineessani. Ajattelin, että vakaumukseni antaa myöden muutaman kuukauden verran, sillä siviilipalveluksesta hyötyi sekä Sukupuolen tutkimuksen oppiaine että puolisoni, joka sai siviilipalveluksen aikana parempia tukia. Lisäksi sain itse arvokasta työkokemusta yliopistolla heti valmistumiseni jälkeen”, Sade kertoo.

Sateen tapauksessa valvontarangaistusta edeltävä aika oli siis onnenpotku monella tavalla. Koska Sade kuitenkin halusi edelleen vaikuttaa poliittisesti oman elämänsä kautta, hän aloitti kolme kuukautta kestävän valvontarangaistuksensa tammikuussa 2016.

Oikeus ja kohtuus

Joulukuussa 2015 Sade istuu oikeussalissa. Hänen lisäkseen salissa istuvat tuomari, syyttäjä ja kaksi käräjäoikeuden lautamiestä, sekä siviilipalvelukeskuksen johtaja. Sade on halunnut fyysisen oikeudenkäynnin, sillä arvelee tilanteen olevan hänelle ainutlaatuinen kokemus. Sade on kirjoittanut oikeutta varten pitkän kieltäytymiskertomuksen, jossa perustelee valintaansa.

Vaikka Sade on saanut läheisiltään paljon kannustusta ja tukea, ja vaikka kaikki viranomaiset, joiden kanssa hän on asioinut, ovat olleen asiallisia ja mukavia, jopa kunnioittavia, oikeudessa esiin tulleet ajatukset tulevat yllätyksenä.

Sekä tuomari että syyttäjä antavat ymmärtää, että järjestelmä kaipaisi muutosta. Nyt Sade kuitenkin saa kolmen kuukauden tuomion totaalikieltäytymisestään, sillä ”järjestelmä nyt on tällainen ja näin on toimittava”. Sadetta oikeudessa kuullut sanat kannustavat:

”Tuli sellainen olo, että kukaan salissa istuneista ei pitänyt touhua mitenkään mielekkäänä. Jos järjestelmän osat eivät pidä systeemiä toimivana, syntyy usko siihen, että mahdollisuus muutokseen on olemassa.”

Valvontarangaistus on rangaistusmuotona melko inhimillinen, sillä esimerkiksi totaalikieltäytymistapauksissa olisi kohtuutonta pitää ihmistä vankina kuin ketä tahansa rikollista. Sateen kohdalla elämää määrittelee työ ja muutama vapaa-ajan harrastus, jotka ovat valvontarangaistusta suorittavalle mahdollisia. Sade on esimerkiksi TYY:n edustajistossa ja saa näin ollen osallistua kuukausittaisiin kokouksiin.

”Normaalitilanteessahan ihminen saa lähteä kotiin silloin kun haluaa, mutta minun on lähdettävä kun kello näyttää tiettyä aikaa. Joudun siis joskus lähtemään kotiin kesken kaiken. En myöskään saa käyttää alkoholia”, Sade kuvailee valvontarangaistuksen luonnetta.

”Myös muiden ihmisten tulee sopeutua tähän”, hän jatkaa.

Vankilassa istumiseen verrattuna rangaistus on kuitenkin melko lievä, vaikka tilanne toisinaan turhauttaakin Sadetta.

”Jos olisin päätynyt suorittamaan rangaistusta pidemmäksi aikaa, en ehkä olisi kestänyt näin hyvin”, Sade summaa.

_DSC0171

Ratkaisu

Kun kysyn, mitä asevelvollisuudelle tulisi Sateen mielestä tehdä, hän toteaa, ettei tiedä mikä olisi paras ratkaisu.

”Ihan ensimmäiseksi tulisi muuttaa siviilipalveluksen pituus. Vaikka siviilipalveluksen aikana onkin eri tavalla vapaa kuin armeijassa, se vaikuttaa silti opintojen edistymiseen.”

On totta, että monet suorittavat asevelvollisuutensa mielellään joko armeijan riveissä tai siviilipalveluksessa. Onkin kyseenalaista olla muuttamatta järjestelmää siinä pelossa, että kukaan ei enää haluaisi suorittaa velvollisuuttaan isänmaata kohtaan.

Yksi vaihtoehto voisi olla valmiusvelvollisuusjärjestelmä, jonka puolesta esimerkiksi vasemmistonuoret puhuvat. Se koskisi kaikkia sukupuolia ja perinteiset kutsunnat säilytettäisiin.

Sade ei kannata palkka-armeijaa, vaan puolustuksen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Kansanarmeijassa on hänen mukaansa paljon hyviä piirteitä, joita tulee vaalia, mutta järjestelmä vaatii korjaamista.

”Oleellisinta olisi se, että sukupuoli, vakaumus tai asuinpaikka ei asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan asevelvollisuuden edessä”, Sade päättää.

Sateen valvontarangaistus päättyy 26.4. Kolme kuukautta on ollut välillä pitkä aika, mutta Sade on selvinnyt siitä kunnialla. Olen onnellinen, että on olemassa hänen kaltaisiaan ihmisiä. Niitä, jotka uskaltavat uhmata järjestelmää, joka on selvästi vanhentunut, mutta jota suojellaan uskomattomalla voimalla. Muutos on kuitenkin jo alkanut: yhä useammat naiset haluavat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen ja keskustelu asevelvollisuuslain uudistamisesta on käynnissä. Nyt jäämme vain odottamaan, koska maahamme saadaan oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen asevelvollisuusjärjestelmä.

Teksti: Tytti Wallenius

Kuvat: Aleksi Malinen

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s