Intia jää jokaisen sinne matkustavan mieleen tavalla tai toisella. Se on kaikilla mittareilla merkittävä suurvalta, joka tulee olemaan tärkeässä osassa maapallomme tulevaisuutta määriteltäessä. Tässä juttusarjassa Pointin ulkomaankirjeenvaihtajat purkavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan kolmen viikon Intian matkalta.
Lentokoneemme laskeutui New Delhin lentokentälle hieman ennen auringon nousua. Meidät otti vastaan harmaa ja sumuinen kaupunki. Ensipuraisu ilmasta oli jotain muuta, mihin Suomessa on tottunut: Intian suurkaupungeissa hengittäminen ei ole miellyttävää. Ilmansaasteita mittaavan AQI-indeksin mukaan Delhin ilmanlaatu on viime viikkoina parantunut tasolta ”vaarallinen” tasolle ”erittäin epäterveellinen”. Lohduttavaa.
Taksi kurvasi majatalomme eteen kolauttaen matkalla autonsa niin suureen kuoppaan, että oikein pahaa teki. Intialaiselle kuitenkin sattuu ja tapahtuu päivän aikana keskimäärin huomattavasti enemmän kuin rauhallista elämää viettävälle porilaiselle, eikä täällä jäädä yksittäisiä kolauksia märehtimään. Kaikki kulkuvälineet ovat enemmän tai vähemmän lommoilla, eikä niiden jatkuvasta korjaamisesta ole hyötyä, kun kohta taas rytisee.
Ero hyvä- ja huono-osaisen delhiläisen välillä on valtava. Hyvätuloinen asuu aidatulla asuinalueella kaikkien palveluiden keskellä huippumodernissa asunnossa, josta ei ole tarvetta poistua kuin korkeintaan töihin henkilökohtaisen autonkuljettajan kyydissä. Syntymähetkellä huonommat kortit saanut asuu moottoritiesillan alla, ja viettää päivänsä koputellen autojen ikkunoita keräten rahaa. Delhin talviset yöt ovat kylmiä, ja kaikkialla näkyy öisin nuotioita, joiden ympärillä katujen asukkaat lämmittelevät. Intian talous kasvaa valtavaa vauhtia, mutta suuryritysten miljardivoitot eivät valu kaduille asti.
Länsimaalaiset, varallisuudesta tai ulkoisista ominaisuuksistaan riippumatta, saavat usein osakseen erityiskohtelua. Varsinkin Delhissä olo on kuin suurellakin julkkiksella, kun harva se intialainen haluaa ottaa yhteiskuvan.
En todellakaan tiedä, miksi joku haluaa ottaa yhteiskuvan reissussa rähjääntyneen, fleecetakkiin ja ulkoiluhousuihin pukeutuneen suomalaisen kanssa, mutta varsinkin nähtävyyksien luona on pakko kieltäytyä yhteiskuvista, jos ei halua seisoa koko päivää mallina. Yksin matkustavien naisten kannattaa muutenkin yhteiskuvista tuntemattomien miesten kanssa, sillä kuvia voidaan myöhemmin jakaa ”yhteiskuvana tyttöystävän kanssa”, tai jossain muussa epämääräisessä yhteydessä.
Myös Delhin yöelämä kuvastaa hyvin länsimaalaisten erikoista asemaa Intiassa. Yksi baarien menestystekijöistä on, että siellä käy länsimaalaisia. Siksi niissä työskentelee promoottoreja, joiden tehtävänä on houkutella baariin muita kuin intialaisia. Sillä sehän tunnetusti takaa baarin tason, että siellä on muutama porilainen opiskelija ilmaisten drinkkilippujen perässä, eikö vain? Vaikea ymmärtää miksi, mutta maassa maan tavalla.
Pääsimme siis kansallisuutemme perusteella tutustumaan Delhin yöhön eräässä kaupungin hienoimmista yökerhoista, ilmaisella sisäänpääsyllä ja drinkkilipuilla. Intialaisten pääsylippu maksoi noin 50 euroa. Ansaitsemattoman tuntuisia etuoikeuksia.
Matkailijan näkökulmasta temppeleistä, linnakkeistaan ja muistomerkeistään tunnettu Delhi ja parin tunnin junamatkan päässä Taj Mahalista tunnettu Agra tarjoavat monumenteista kiinnostuneille pitkäksi aikaa tutkimista. Kontrastina UNESCO:n maailmanperintökohteen vieressä voi sijaita slummi.
Hektisten suurkaupunkien hälinä uuvuttaa nopesti matkailijan. Intiassa on kuitenkin mahdollista löytää myös rauhaa, mutta sitä saattaa joutua hieman etsimään.
Juttusarjan seuraavassa osassa puhutaan Intian luonnosta ja sen tuhoamisesta.
Teksti: Aleksi Olander
Kuvat: Aleksi Olander ja Tytti Wallenius
Porin ylioppilaslehti 
Vastaa