Syksy on uusien alkujen aikaa. Alkava lukuvuosi tuo aina tullessaan paljon uutta ja jännittävää – erityisesti heille, jotka aloittavat aivan uudessa opinahjossa.  Kun aloitin itse ensimmäiset korkeakouluopintoni kahdeksan vuotta sitten, pelkäsin, että olisin yksinäinen uudessa kaupungissa. Opiskelijatapahtumiin osallistuminen puistatti, sillä en ollut mikään bilettäjä eikä alkoholi kiinnostanut. Raahasin itseni kuitenkin väkisin orientaatioviikon menoihin. Minulle uusien... Continue Reading →

Opiskelijan optimaalinen tilanne on, ettei vuoden aikana tarvitse pitää lainkaan lomaa. Onnekkaimmat tekevät töitä koko ajan opintojen ohella ja käärivät joulunakin tuplapalkan. Vähintäänkin kesäloma olisi kuitenkin kaikkien hyvä käyttää työntekoon. Onnea tässä tilanteessa ei tietenkään tuo työnteko, vaan raha. Jatkuvasti heikentyneiden tukien takia harvalla on varaa lomailuun. Se on luksusta, joka suodaan kaikille muille väestöryhmille... Continue Reading →

Porin yliopistokeskus on jakautunut kahtia. Täällä opiskelijatoiminnassa aktiivisimmin mukana ovat Turun yliopiston kauppatieteiden opiskelijat sekä digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön opiskelijat. Kompaktista kampuksesta huolimatta saman pöydän ääreen istuminen onnistutaan kuitenkin välttämään. Epäluottamus toisen alan opiskelijoihin näkyy esimerkiksi siinä, miten monelle on tärkeää saada yhteisen opiskelijajärjestö Pointerin puheenjohtajaksi oman alan opiskelija. Toissijaista on saada paras henkilö... Continue Reading →

Pitäkää pää ylhäällä Tämä on ensimmäinen Pointti, jota työstetään Satakunnan rahaston apurahan voimin. Kaikkea ei ole siis dokattu, joten toimituskunnan pyhänä aikomuksena on tehdä Porin ylioppilaslehdestä vakiintunut ja pitkäikäinen nuorisojulkaisu Poriin ja Satakuntaan. Karhukaupunki ansaitsee sellaisen, mutta Pointin tyypit eivät pysty siihen yksin rahoinensa. Viime keväänä apurahojen jakotilaisuudessa salista ulos marssineista ihmisistä suurin osa oli... Continue Reading →

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Pointin päätoimittajana. Onneksi meitä on kaksi. Toisen lähtiessä toinen jää. Porin ylioppilaslehti on puolentoista vuoden ajan ollut lempilapseni, silmäteräni, se, joka herättää yöllä tuskaiseen hikeen ja huutoihin. Pointti on ollut se, jota häpeän ja vihaan ja se, jota rakastan. Ristiriitaiset tunteet kulkevat ajoittain käsi kädessä. Vihaa herättää sekin, että rakkaus tekee... Continue Reading →

Päätösten tekeminen ahdistaa. Enkä viittaa mihinkään elämää suurempiin päätöksiin, vaan hermojen kiristystä aiheuttavat ihan sellaiset pienetkin päätökset, kuten uusien kenkien ostaminen.  Tietoa on tarjolla aivan kaikesta ja se pitäisi hyödyntää asioiden laatua, eettisyyttä pohtiessa ja hyväksyntää hakiessa. Ahdistus määrittelee nykyihmistä. On-line maailman ilmiöt ovat ohikiitäviä, eikä niihin kannata edes yrittää tarttua. Vähemmästäkin lannistuu. Oman mielipiteeseen... Continue Reading →

Sanansa mittainen kaupunki Tulevaisuusstrategioiden laatiminen on jokaisen itseään kunnioittavan kyläpahasen perusoikeus. Niinpä myös Porin kaupunki julkaisi vuonna 2010 Pori 2016 - Kaupunkistrategia -raportin. Se on pääosin tavanomaista konsulttijorinaa, mutta ytimessä on halu rakentaa tulevaisuuden Poria. Strategiassa on korkealentoisia tavoitteita siitä, mitä kaikkea Pori on vuonna 2016. Eli kahden vuoden päästä. Tuolloin Pori on 120 000 asukkaan... Continue Reading →