Pori Jazz alkoi lipunmyynnin kannalta pahimmalla tavalla. Kovat vesisateet ja kolea ilma eivät tuoneet katsojia kuin puolikkaan kirjurinluodollisen verran. Lavoille oli kuitenkin saatu ensimmäisenä päivänä erittäin monipuolinen kattaus. Alkuillan päälavalla sai käyntiin serbialaissyntyinen Ana Popovic & Fantastafunk Big Band. Serbian erjalyytisen musiikki oli kitaravetoista bluesia, joka selkeästi toimi hyväntuulisena illan avauksena. Päälavan äänentoisto toimi erittäin... Continue Reading →

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun Lempäälän Puntalan leirintäalue täyttyy punk-musiikista, sen elämäntavasta ja arvoista kiinnostuneista. Legendaarinen Puntala-Rock juurtaa juurensa jo 80-luvulle, mutta todelliseen kukoistukseensa se on herännyt 2000-luvun puolella, jolloin allekirjoittanutkin ensimmäisen kerran näihin karkeloihin pääsi tutustumaan. Festarit järjestetään aina heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Aloitetaanpa siis tämän festarin raportointi tärkeimmästä eli matkasta festarialueelle. Kellon lähestyessä 16.30 täyttyi... Continue Reading →

Elokuun ensimmäinen viikonloppu tarjoili taas musiikkia laidasta laitaan. Tällä kertaa vuorossa oli porilaisille opiskelijoille tuttu festari eli Porispere. Lauantaina Pointin toimitus törmäsi kenties tämän hetken kovimpaan porilaiseen kiekkoilijaan eli Jesperi Kotkaniemeen. Carolinan mies ei kuitenkaan halunnut tällä kertaa haastatteluun, mutta se ei haitannut, sillä hetken päästä vastaan käveli kukas muukaan kuin "Iso-Musta" eli Veli-Pekka "Vellu"... Continue Reading →

Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään, kuten takavuosien rap-yhtye Ruger Hauer laulaa, kuvasti jollain tapaa tämän vuoden Pori Jazzeja. Tai ainakin fiilistä ennen varsinaisia pääkonsertteja. Jazzia ja kovia artisteja taas kuultiin, mutta myös lauseita "vähän niheet artistit" ja "ei tänä vuon viitti tul" valitettavan paljon ennen kuin Jazz-viikko pyrähti käyntiin. Olisi ehkä kannattanut, sillä pääkeikat... Continue Reading →

Ihanien yllättävien käänteiden kautta päädyin tänä kesänä löytämään itseni Haapavedeltä, alle 7000 asukkaan kaupungista Pohjois-Pohjanmaalta. Jos Haapavesi ei ole sinulle entuudestaan tuttu, voin kertoa sen olevan tunnettu esimerkiksi Valion tehtaasta, suurhiihtäjistä ja suksista (malli ”haapavetiset” oli erityisen suosittu kilpahiihtäjillä vuodet 1880–1910) sekä tietysti folkmusiikista, jota minäkin saavuin kuuntelemaan kesälomani alun kunniaksi! Haapavedellä on pitkät perinteet... Continue Reading →

Pointtilaiset olivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa testaamassa Porin Iskelmä festareiden tunnelmaa ja menoa. Iskelmäfestarit on alunperin järjestetty vain Himoksella. Poriin Iskelmäfestarit ovat rantautuneet jo kolmena kesänä peräkkäin, kuitenkaan Himosta syrjäyttämättä. Porin festarit olivat jälleen loppuunmyyty keräten jopa 13 000 kävijää. Viikonlopun aikana lavalla nähtiin mm. Olavi Uusivirta, Haloo Helsinki, Maija Vilkkumaa ja Juha Tapio. Haastattelimme... Continue Reading →

Viikko ennen juhannusta pääsin Pointin kautta tutustumaan Kesärauhaan. Suhteellisen uusi festivaali järjestettiin neljättä kertaa Turun Linnanpuistossa ja rikkoi aiemman kävijäennätyksensä 22 000 kävijällä kolmen päivän aikana. Itselleni kyseessä oli sekä kesän ensimmäiset festarit, että ensimmäinen kerta Kesärauhassa. Festivaalialue ja sen neljä lavaa levittäytyivät Turun Linnan ympärille tunnelmalliseen puistoon. Puiston suuret puut loivat runsaasti varjopaikkoja, jotka olivat... Continue Reading →

Perinteinen Suomalaisen elokuvan festivaali on palannut koronakurimuksen jälkeen omalle paikalleen huhtikuiseen Turkuun. Teemaksi olivat valikoituneet tällä kertaa naisohjaajat. Valinta on sikäli perusteltu, että Suomessakin naiset ovat ohjanneet viime vuosina yhä suuremman osan teatterilevitykseen tulleista elokuvista. Tällä kertaa painopiste oli kuitenkin hieman vanhemmissa teoksissa, mikä tarjosi tervetulleen mahdollisuuden kurkistaa tienraivaajien töihin. Ensimmäistä suomalaisen naisen ohjaamaa pitkää... Continue Reading →

Tunnettu tai ehkä osalle vielä tuntematon sanonta kuuluu, että paras olut on ilmainen ja toiseksi paras on kylmä. Eli tästä voisi jopa fuksitkin päätellä, että kaikkein paras olut on kylmä ja ilmainen. Toimiiko tämä sama sanonta myös kuntosalin kohdalla?  Pointin kynäniskaosasto (PoKnOs) lähti selvittämään tätä mysteeriä salille, jonka vain harvat tietävät. Se sali on Porin... Continue Reading →

Pori Jazz on Porissa ehdottomasti kesän odotetuin festivaali, joka tavoittaa kävijänsä sekä kotikaupungistaan että ulkopaikkakunnilta. Yli 50-vuotias tapahtuma on muuttunut ja kasvanut laajasti vuosien varrella, mutta kuulemani mukaan on edelleen olemassa henkilöitä, joilla on käsitys Pori Jazzista “vanhojen ihmisten festivaalina”, jonka ainoat instrumentit ovat piano ja puhallinsoittimet. En ehkä yhdistäisi noin radikaalia kuvausta ensikäsitykseeni festivaalista,... Continue Reading →

Pointin toimittajat suuntasivat kahdeksi päiväksi parin vuoden koronatauon jälkeen Turun Ruissaloon, jossa järjestettiin Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut rockfestivaali, Ruisrock.  Ruisrock järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1970 ja siitä on kasvanut vuosien mittaan yksi Suomen suurimmista ja rakastetuimmista kesäfestivaaleista. Rockfestivaali on onnistunut houkuttelemaan vuosien saatossa useita omien aikakausiensa huippuesiintyjiä kuten Metallica, Bon Jovi, Rammstein, Metallica sekä Red Hot Chili Peppers. Alkujaan Ruisrock järjestettiin... Continue Reading →

Pointin toimittaja suuntasi kohti Etelä-Pohjanmaata aistimaan lakeuksien tunnelmaa, sekä ottamaan myös selvää siitä, mitä kesäfestareille kuuluu synkkien koronavuosien jälkeen. Provinssi on vuodesta 1979 järjestetty musiikkifestivaali Seinäjoen Törnävänsaaressa, joka nykyisin kestää kolme päivää ja on yksi Pohjois-Euroopan suurimmista musiikkifestivaaleista. Provinssirock on vuosien mittaan onnistunut houkuttelemaan kansainvälisiä supertähtiä ”Pohjolan perukoille”, eikä tänäkään vuonna artistikattaus jättänyt ketään kylmäksi. ... Continue Reading →

Istuin sukulaisten yläkerrassa äitini ja tätini kanssa keinonahkasohvalla. Mustavalkotelevisio oli auki ja televisiossa Riki Sorsa lauloi Reggae OK. Se on ensimmäinen mielikuvani Euroviisuista. Tämän täytyi siis tapahtua vuonna 1981, jolloin olin kuusivuotias. Seuraavan vuoden kisoista muistan Suomen nolla pistettä. Isoäitini paheksui Kojoa, joka lauloi ydinkakan nakkaamisesta. Luulen kuitenkin paheksunnan kummunneen enemmänkin olemattomasta pistesaaliista. Varsinainen koukuttuminen... Continue Reading →