Nyt puhutaan ”niistä”

Koko 7. luokka apinoi pulpeteissaan, kun opettaja aloittaa tunnin karjaisemalla hyvät huomenet. Opettajan katse kiertää vaivaantuneesti luokkaa täydellisen hiljaisuuden laskeutuessa. Tänään terveystiedontunnilla käsiteltäisiin ”tyttöjen juttuja”. Pojat poistetaan luokasta ja kuukautissuojia valmistavan yhtiön tuotearsenaali nostetaan esille. Jokaiselle tytölle jaetaan esitteitä ja näytteitä, minkä jälkeen opettaja kertoo naama vakavana tulevaisuudessa häämöttävästä koitoksesta. Se on täysin luonnollista! Niinkin... Continue Reading →

Kylmän hallittua

Jos käyttäisin arvioissani  viiden tähden asteikkoa, Khidin uutuuslevy saisi suoraan kolme tähteä pituutensa vuoksi. 27 minuuttia on hävytön mitta pitkäsoitolle. Toisaalta, tällaiselle musiikille se on juuri oikea annoskoko. Khid eli Kristo Laanti ei ole räppärinä välttämättä kaikista monipuolisin, ja hänen luomansa äänimaailmat vaativat kuuntelijalta paljon, vaikka soivatkin vähin elementein. Siksi onkin uljas siirto tehdä levystä... Continue Reading →

Kyl Pori o ain Pori

Vanha & vihainen Porilaiset kertovat olevansa Porista. Porilaista on pitää edelleen Karhua hanassa. Vaikka edellytyksiä ei olisi, Porissa järjestetään tapahtumia. Porilaisuus on kulttuuria. --- Pori on kaupunki. Porilaista olisi sanoa jotain raumalaisista tässä, mutta vittuakos niistä. On porilaista, että joku hullu porukka tekee Reposaaressa samurai-elokuvaa piittaamatta kannattavuudesta tai elokuva-alan vaatimuksista. Ja onnistuvat siinä. Vielä porilaisempaa... Continue Reading →

Muuan mies: Aurinkolaulu

Minua harmittaa kirjoittaa tästä levystä. Muuan mies -yhtyeen levy on ehjä kokonaisuus ja yhtyeen lähtökohta musiikin tekemiseen on tämän levyn perusteella mielenkiintoinen. Yhtye sekoittaa kansanmusiikkiin milloin mitäkin, reggaeta, hip-hopia tai diskoa. Muuan mies sotkee genrejä hyvällä maulla. Kansanlaulut, räppääminen ja Marion Rungin Tipi tii -euroviisuun viittaaminen solahtavat levyn linjaan kuuntelijassa irvistelyä aiheuttamatta. Ja siksi tämä... Continue Reading →

Rokissa läski tummuu

Roki - Suomen hevonen Jeremias-Petteri Nieminen ja Antti Karumäki (käsikirjoitus ja ohjaus), Eetu Salmi (videot), Veli-Ville Sivén (musiikki), Roni Forss (äänisuunnittelu) sekä Riikka Hakala (valosuunnittelu)   Teksti: Jonna Schönroos Roki – Suomen Hevonen kertoo täydellisesti perusporilaisesta sisäänpäin lämpiävästä ilmapiiristä. Se laittaa läskiksi ja läskiä tummumaan. En viittaa näytelmän sijoittamista tuttuun ympäristöön tai porilaisiin roolihahmoihin. Tarkoitan... Continue Reading →

Jätkät vaan soittaa rokkia

Teksti: Esa Keskinen Kuvat: Aleksi Malinen Tukholman Globen-hallin kaukaloa kuvataan ylhäältä päin. Antero Mertaranta kiittelee ja hekumoi sekavasti. Lähetys päättyy. Toukokuun 7. päivä vuonna 1995 painuu mailleen ja Suomen jääkiekkomaajoukkue on juuri voittanut ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Noihin aikoihin toukokuussa syntyy somerolaiselle naiselle lapsi. Hän saa nimekseen Henrik Illikainen. Poika viettää lapsuutensa Somerolla. Kasvaa ja varttuu. Pian... Continue Reading →

Apua, minulla on tussu!

Teksti ja kuvat: Linnea Kotiniemi Vagina. Reva. Pillu. Toosa. Pimppi. Rakkaalle rasialle on monta nimeä. Kyseinen elin löytyy monelta, mutta miksi sitä myös hävetään? Häpeää ja ahtaita sosiaalisia rakenteita vastaan voi taistella esimerkiksi vaginaprintein koristelluilla kangaskasseilla. Pudotin käyttämättömän tamponin harmaalle asfaltille kahvilan edessä. Siinä se oli kaikkien nähtävillä, valkoinen vanusta tehty puikko. Se oli siinä... Continue Reading →

Riad Sattouf

Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi 1 - Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984) WSOY Puhutaanko kaikkialla pakolaisista? Kertoiko Maikkarin uutisankkuri Syyrian kriisistä? Tässä ajassa on erittäin perusteltua lukea Riad Sattoufin sarjakuvaromaani Tulevaisuuden arabi 1 - Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984).  Se on neliosaiseksi kaavaillun sarjan avaus, joka vie lukijan syvälle Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Euroopan lähihistoriaan. Sattouf (s. 1978) on ranskalais-syyrialainen sarjakuvan-... Continue Reading →

Kukaan ei oo kenenkään

Kukaan ei oo kenenkään Johanna Kustannus 2015 Musiikin tekemiseen liittyvistä tarinoista suosikkini on legenda siitä, kuinka Wigwam-yhtyeen Luulosairas-singlen kitarasoolo äänitettiin. Ilmeisesti tunnelma studiossa oli kireä. Kun kitaristi Nikke Nikamo alkoi soittamaan sooloa, hänen sormistaan irtosi muutaman sekunnin ajan keveää jazziin taittavaa ilmaisua. Sitten hänen yhtyetoverinsa huusivat hänelle tarkkaamosta “Soita kunnolla saatana!” tai jotakin sellaista. Tämän... Continue Reading →

Maa, jota ei ole olemassa

Teksti: Aleksi Olander Kuvat: Kristian Vorkinn Moldovassa on valtio, jota ei ole virallisesti olemassa ja kuitenkin on. Transnistria on Euroopan ikioma kummajainen. Juuri siksi Pointti lähti viihtymään sinne. Olin tietoinen Suomen ulkoministeriön varoituksesta, jossa kehotetaan välttämään Transnistriaa. Rakastan kuitenkin reunalla elämistä, joten päätin olla välittämättä ministeriön tiedotteista. Lähdin kolmen matkakumppanin kanssa ottamaan selvää, mitä Euroopan... Continue Reading →

Muutos, muutos ja muutos

          Jukka Jokiranta Kirjoittaja on Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry:n puheenjohtaja.     Muutoksen pysyvyys ja toimintaympäristön jatkuva myllerrys ovat jälleen todistaneet olevansa todellisuutta tänäkin vuonna. Pinnalla ovat olleet esimerkiksi niin tutkimus- ja innovaationeuvoston raportti johtopäätöksineen kuin monen kansanedustajaehdokkaan innokkaasti allekirjoittama, mutta myös nopeasti unohtama koulutuslupaus. Lisäksi keskustelu lukukausimaksuista on avattu. Resurssien... Continue Reading →

Millai muute 2015 säväyttää

Teksti ja kuvat: Esa Keskinen Nousen hissillä ylimpään kerrokseen. Minut ohjataan hämärään asuntoon, jonka ovessa ei ole nimeä. Huoneistossa on valkoiset seinät ja valkoisia kalusteita. Istun nojatuoliin. Seinillä kulkee numerosarjoja ja vieraita kirjaimia. Ilma hurisee. Oikealle viereeni tulee valkoiseen suoja-asuun pukeutunut hahmo, joka ojentaa minulle jotain ainetta pienessä lasissa. Nielen aineen. Joku vastapäätä istuva viedään... Continue Reading →

POINTIN SUURI FESTARIKOLLAASHI

Klikkasit juuri auki valtaisan eepoksen, joka tottelee nimeä Pointin suuri festarikollaashi 2015. Olette ehkä jo ehtineet ajatella, että me olemme vain lomailleet täällä Porin ylioppilaslehden toimituksessa kesäpäivät pääksytysten. Se ei ole totuus. Festari- ja yleinen juhlatoimituksemme on kiertänyt armasta Suomea herkeämättä koko suven. Iskuryhmä tonki ja taisteli läpi Provinssin, Ruissin, Jazzit, H2Ö:n, Karman ja Porisperen.... Continue Reading →

Saikun viinaralli!

Pointin tutkivan journalismin osasto (POTJO) selvitti koko eilisen päivän Porin opiskelijataloa kohdannutta niin sanottua VIINAKOHUA. Viinagate sai alkunsa kun Satakunnan Kansan jutussa vihjattiin Saikulla järjestettävän oman viinan bileitä. Opiskelijatalolla ei ole ravintolatoimintaa, mutta siellä kuulemma ihmiset kokoontuvat siitä huolimatta. Satakunnan Kansa uutisoikin aiheesta otsikolla: “Ravintolat: Opiskelijatalo kilpailee ”harmaalla alueella””. Kaikki ravintolat siis vaikuttivat jo tietävän,... Continue Reading →

Humaani faarao

Teksti: Tuomas Hauhia Kuvat: Esa Keskinen Sen sijaan, että keväisenä perjantaipäivänä epätoivoisesti muun kansan lailla yrittäisimme rimpuilla kesäkuntoon, löydämme itsemme treenaamasta pakaralihaksia porilaisen seurusteluravintolan penkeiltä. Istumme mukavasti siinä ainoassa oikeassa Porin kuppilassa, josta saa hanasta Guinnessia opiskelun kuivattamille ikenille. Nyt ei kuitenkaan vain ryypätä ylhäisintä tummaa. Kapakan reunapöydässä istuu faarao. Nimittäin muusikko ja esiintyvä artisti... Continue Reading →

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑